Päivän profeetta
Käpälämäki sijoittuu Potterversumiin

Potterin innoittamana ovat saaneet alkunsa monet liveroolipelit. Näin myös potterversumiin sijoittuva Käpälämäki.

— Olennaista on erottaa roolipelit ja näytelmäroolipelit eli larpit toisistaan. Käpälämäki ei ole roolipeliä, eikä "nettitylypahka" vaan aitoja liveroolipelejä, luonnehtii pääorganisaattori Helinä Nurmonen.

Käpälämäen tarina alkoi vuonna 2004, kun The Order of the Phoenix ilmestyi.
— Tuolloin innostuin kokeilemaan larppaamista HP-larppien järjestämässä pelissä Suomenlinnassa. Sain silloin idean kehitellä suomalaisen noitien koulun, sellaisen joka kuuluisi samaan maailmaan, jonka Rowling loi, eli Potterversumiin.

Nurmonen ryhtyi kehittelemään ideaa. Aikaa kului pari vuotta, kun hän kaivoi kaiken mahdollisen suomalaisesta, skandinaavisesta ja  slaavilaisesta mytologiasta.
— Luin myös oikeaa historiaa niiltä osin kuin se oli oleellista, ja kääntelin ja vääntelin mielessäni maailmaa mahdollisimman yhteensopivaksi Rowlingin ideaan.

Nurmonen muistuttaa, että Rowlinghan on itse luonut maailmansa sekoittelemalla faktaa ja fiktiota, hämmentänyt niin brittien kun koko Euroopankin mytologiaa ja kansanperinnettä ja tehnyt omanlaisensa mukavan sekamelskan.

Kun maailma, ja itse Käpälämäen noitien koulu alkoi olla kasassa, oli aika luoda hahmot peliä varten.
— Apuna on ollut kaiken kaikkiaan lähemmäs parikymmentä henkeä ideoimassa hahmoja. Lopullisessa toteutuksessa minulla oli kymmenen hengen tiimi toteuttamassa hahmokirjoitusta. Kokonaisiksi persooniksi kirjoitettuja hahmoja maailmassa on tällä hetkellä noin 120.
— Voidaan siis arvioida, että keskimäärin pelkästään hahmotekstiä on kirjoitettu reilut 1200 sivua, ja kun päälle lasketaan oppikirjat ja maailmamateriaalit, on Käpälämäkeä varten kirjoitettu yhteensä arvioilta noin 1500 sivua tekstiä!

Käpälämäki pohjaa ainoastaan Potterin maailmaan. Suomessa on oma taikaministeriö, omat kansainvälisen velholiiton jäsenensä, ja Suomessa noudatetaan noitien kansainvälistä salaisuussäädöstä. Mukana on silti myös paljon muuta, sellaistakin mitä Englannissa ei ole.

Käpälämäen peleissä ei olla nähty, eikä tulla koskaan näkemään ainuttakaan Pottereista tuttua hahmoa. Käpälämäen hahmot ovat kaikki oman tiimini luomuksia. Jonkin verran yhteyttä kuitenkin on, jatkoasteen oppilaiden joukossa on ulkomaalaisia opiskelijoita. He ovat lähtöisin Tylypahkasta, Beaux batonsista ja Durmstrangista, tai muista taustatarinoihin ympäri maailmaa keksityistä kouluista.

Lisäksi Käpälämäen historiassa mainitaan lyhyesti 70- ja 90- luvuilla englannissa rettelöinyt pimeyden velho Lordi Voldemort, jonka molemmilla kerroilla kukisti tunnettu englantilainen velhopoika Harry Potter, sekä 40-luvun Grindewald, jonka Albus Dumbledore kukisti kaksintaistelussa.

— Tuon enempää ei maailmaa luodessa voinut asioihin ottaa kantaa, sillä Harryn tarinan lopputulos oli silloin monta vuotta sitten vielä aivan arvaamattomissa. Eipä oikeastaan tarvitsekaan, se on kuitenkin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna ryppy jonkun vieraan maan historiassa, perustelee Nurmonen.

Roolipeleissä pelaajat useimmiten luovat hahmonsa itse, mutta larpit toimivat erilailla. Pelinjohtaja luo hahmot ja lähtöasetelman, minkä jälkeen pelaajat toteuttavat pelin ajan hahmoaan parhaakseen katsomallaan tavalla. Erityisesti jatkokampanjassa, kuten Käpälämäeässä, on pelaajalla suuri vastuu hahmosta, sillä pelaajan on huomioitava että hahmon elämä jatkuu pelin jälkeen. Seuraavaa peliä varten pelinjohto miettii ja kirjoittaa kaiken sen mitä hahmolle tapahtui näiden kahden pelin välillä, sen perusteella miten pelaaja pelasi hahmoa.

Ensimmäinen Käpälämäen iso peli järjestettiin vuosi sitten Luukin leirikeskuksessa, pelissä oli hahmoja  viitisenkymmentä. Seuraava oli suoraa jatkoa edelliselle, kesäkuussa Espoonkartanossa oli 120 hahmoa.

Varsinainen Harry Potterin ja kumppaneiden elämään sijoittuva larppaaminen saattaa tuntua puisevalta nyt kun tietää miten tarina päättyi, mutta koska Käpälämäen maailma ja sen tulevaisuus on edelleen avoin, voin keksiä sinne ihan mitä tahansa uusia käänteitä jotka tekevät siitä aina uudelleen mielenkiintoisen.

Käpälämäki-larppeihin eivät osallistu pelkästään teini-ikäiset, vaan alunperin aivan yllätyksekseni Käpälämäki on kerännyt suosiota myös nuorten aikuisten larppaajien keskuudessa. Viime kesän peli oli suunnattu erityisesti nuorille aloittelijoille sillä halusin tarjoilla hyvän tilaisuuden tutustua larppaamiseen harrastuksena. Mukana oli kuitenkin suuri joukko kokeneita pelaajia, vanhimmat jo kolmekymppisiä, sillä onhan koulussa toki henkilökuntakin.

Larppeihin pääsee ilmoittautumalla peliin ja toivomalla että tulee valituksi.
— Jotkut pelinjohtajat ottavat pelaajansa ilmoittautumisjärjestyksessä, mutta kuten useimmiten, myös minä valitsen pelaajat sen mukaan kuka hahmoa parhaiten sopisi pelaamaan.

Osallistuakseen tarvitsee jokaisessa pelissä erikseen määritellyt varusteet, Käpälämäen koulupeleissä lista on sisältänyt lähinnä mustan kaavun ja puisen taikasauvan. Muistiinpanovälineet ja jotain muuta kivaa rekvisiittaa oman halun mukaan.

Larppaamisesta kertoo lisää larp.fi.


Käpälämäkeen Pottereista idean saanut Helinä Nurmonen briiffaa opettajia larpin alkuvaiheessa.

Takaisin

J.K. Rowlingin itse kuvittama The Tales of Beedle the Bard on ilmestynyt suomenkielisenä. Siuntio Silosäkeen tarinat sisältää johtolankoja jotka osoittautuivat ratkaiseviksi Harry Potterin viimeisessä tehtävässä, Voldemortin hirnyrkkien tuhoamisessa. Kirjan suomentaja on tuttu Jaana Kapari-Jatta.



Lumouksen ilta 7.3.2008